Pitkämiekka, tai niin kuin vanha mestarimme Fiore kyseistä asetta kutsuu, spada a dui mani, miekka kahdessa kädessä, on jos ei sentään kaikista olennaisin ase, niin ainakin kaikista pysyvin ritariuden symboli. Jos missään näkee maalauksen tai patsaan, joka kuvaa ritaria, on hänellä useimmiten kädessään tai vyöllään pitkämiekka.
Suomen historiallisen miekkailun seurassa opiskelemme pitkämiekan käyttöä Friulian maakunnassa syntyneen miekkamestarin, ammattisotilaan ja ritarin Fiore dei Liberin taistelumanuaalista ”Il Fior di Battaglia”, käännettynä taistelun kukkanen. Käsikirjoitus on kirjoitettu n. vuonna 1410.
Hänen järjestelmäänsä seuraamalla opit käsittelemään kahden käden miekkaa haarniskoituna ja ilman haarniskaa, ”zhogo largo” ja ”zhogo stretto”, eli lavealla ja ahtaalla etäisyydellä. Fioren järjestelmä on yksi yhtenäinen taistelutyyli, joten oppimalla hänen tapansa käsitellä miekkaa ja miten sen kanssa askelletaan, tulet oppimaan myös, miten käsitellään keihästä, kirvestä ja tikaria.
Kirjallista lisämateriaalia saamme Philippo Vadin teoksesta De Arte Gladiatoria Dimicandi 1480-luvulta. Tämä teos on toinen varhainen todistus italialaisen miekkailun koulukunnasta ja antaa mielenkiintoista lisävaloa Fioren opetuksiin. Kyseisessä kirjassa on myös varhaisimmat italialaiset kirjoitukset miekkailuteoriasta. Ja, Jumala meitä auttakoon, jotkut opettajistamme saattavat esitellä myös kerettiläisiä Liechtenauerin opetuksia Alppien pohjoispuolelta!